kielen rappio

Hyvää ensimmäistä Lucian päivän jälkeistä torstaita! Sörnäisten leirikeskuksessa vietettiin taas perinteistä lusijan päivää, kun nokkimajärjestyksessä alimman asukin pellavakuontalo sytytettiin palamaan. Se olikin ainoita piristäviä asioita tässä kaamoksen keskellä. Melkoisesti kuitenkin vituttaa tuo valon puute, ja moni muukin asia. Entistä enemmän kismittää se, että verraton kulttuurimme tukipilari, suomen kieli, tuntuu kohisevan vääjäämättömästi vessanpöntön nielusta alas pimeyteen. Pitkään on jo pohdittu tekstiviesti- ja chat-kulttuurin karmeutta, ennen kaikkea sitä, onko tekstin tuottamisen taso aivan perseestä nykyään, vai onko kyse vain siitä, että nykytekniikalla esiin pulppuaa "sanataidetta" myös sellaisilta ihmisiltä, joiden lyriikka ei olisi ikinä saavuttanut saatika kestänyt päivänvaloa perinteisempiä kanavia käyttäen. Tiedä häntä, know your tail. Uskon, että kyse on sekä kielen rappiosta että filtterien puuttesta.

Onko kaiken maailman Paavojen elämästä todella tullut niin helvetin hektistä, että pitää käyttää pelkkiä lyhenteitä, hymiöitä ja muita valmiita tokaisupaketteja sen sijaan, että annettaisiin viestin sisällölle edes rahtunen persoonallista otetta. Tänään aamusella surffatessani törmäsin eräässä viestissä jälleen kerran kirjaimiin lol. Voi vittu sentään, että närästää tuokin ilmaus. Voisiko sen sijaan kirjoittaa vaikka edes "heh heh". En tiedä, taistelenko tässä tuulimyllyjä vastaan, mutta aion taistella raivolla. Muuten elämme kohta maailmassa, jossa lauseita korvaavat muutama sata lyhennelmää, joista voidaan aina valita näppärin kuhunkin tilanteeseen. Hjjouv! Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Hvktsk. Haistakaa vittu koko torvi soitto kunta. (Huomatkaa "oikeaoppinen" yhdyssanojen pilkkominen, ns. raketti spaketti tekniikka). Livetilanteissa voisi puheen sijasta kommunikoida pelkillä standardi-ilmeillä, reality-hymiöillä. Ehkä universaalin pärstä-esperanton myötä päästäisiin eroon kielimuureista, kulttuurishokeista ja uskonsodista.

Irvistelemisiin,

T