Onko aika ajanut blogien ohi?

No ei tietenkään.

"talvi"

Säitä on pidellyt. Jotenkin tämä harmaa paska mukavasti alleviivaa tätä vallitsevaa ahdistusta, joka valtaa kaupungin ennen kohta vietettävää taruolennon syntymäjuhlaa. Liikenne on aivan tukossa varsinkin tässä kotikulmilla, kun päättivät kaivaa "ihan siihen parhaaseen aikaan" valtavan kanjonin tuohon Albertinkadulle, ja viimeisen parin viikon aikana en ole nähnyt juuri ketään sen kimpussa työskentelemässä. Parkkipaikkoja ei ole, ja jopa käveleminen on hankalaa keskustassa, kun huriseva lihamatto luikertelee kaupasta kauppaan. Viime hetkellä ollaan liikkeellä, ja naama rutussa jupistaan kun ei enää löydy Reino-mummolle Tuomiojan teosta tai 4-vuotialle Sirpa-Viljamille pissaavaa Batman-kännykkää. Kuka ne piparitkin leipoo? Enkös mä sanonut, että harmaasuolattua kinkkua, kuuntelisit joskus jotain jäpä jäpä jäpä. Onneksi kaapissa on patteri kossua ja leipäveitset on hyvässä terässä.

Rauhallista joulua.

Kesä

Koffin puiston jyrkkä rinne sopii tasapainottomille mielille, antaa kaikkien kesämiesten kukkia vaan. Kulttuurielämys vailla vertaa. Muutoinkin kesä on vallannut kaiken. Meri, jäätelöauto, olut, paljas nahka. Vain loma puuttuu, mutta haitanneeko tuo.

Kas näin

Lunastan lupauksen saman tien, ettei vaan unehdu.

Uusi aika

Saatanallisen viisuvoiton kunniaksi lupaan kirjoittaa blogiin entistä tiuhemmalla tahdilla.

Uusavuttoman avautuminen

Miksi en käyttänyt kaikkea sitä aikaa, mikä vierähti pianotunneilla, partiossa ja pyörällä sutiessa ennemmin Commodore-64:lla nysväämiseen? Miksi en myöhemmin häpykarvojen orastaessa tarttunut Marlboron ja Koffin sijasta Amigaan? Olen nyt varttuneemmalla iällä tajunnut, että väärien valintojen takia olen auttamatta pudonnut tietotekniikan kimmeltävään horisonttiin vieviltä raiteilta. Viimeksi tajusin maailman julmuuden yrittäessäni linkittää virtuaaliystävieni blogeja tähän omaani. Ohjeita tavatessani alkoi heti ohimoita kiristämään ja vatsaa vääntämään. Eikö tätä voi tehdä todella helpoksi ja yksinkertaiseksi? Vai onko se oikeasti helppoa ja minä vaan olen yksinkertainen?

Moni muukin asia on jäänyt matkan varrella vaivaamaan tietokoneiden ihmeellisessä maailmassa kahlatessani. Erilaisten asennusten ja asetusten kanssa rupeaa tukka harmaantumaan hyvinkin äkkiä. Selkeästi pitäisi tajuta aina kaikesta jo valmiiksi NIIN paljon enemmän, että osaisin edes seurata ohjeita, tai kiinnostua kapulakielestä. Eihän hampurilaisravintolassakaan tarjota levällään olevia ruoka-aineläjiä, joiden mukana tulevissa ohjeissa on rivitolkulla keittiöslangia ja ravintotieteilijöiden jorinaa. Ei, riittää kun osaa penkoa sen pullan käärestään, viedä kädellä se suuhun, purra ja nielaista. Klik, klik.

Apua

Pohdiskelua

Maailma on arvoituksia täynnä.

Miksi "mature"-iän ohittaneet ihmiset kehittävät sellaisen tavan kävellä, joka estää kaikkien vetreämpien kanssaihmisten vapaan liikkumisen kaupungilla? Sipsutetaan turvakengillä ruho holtittomasti vaappuen, mielellään rinnakkain yhden tai useamman lajitoverin kanssa, niin että ohi päästäkseen pitää uhmata hulluja taksikuskeja ja puikkelehtia ajoradoilla. Tai jos ko. tapaus on liikkeellä yksin, tekee hän yllättäviä käännöksiä ja notkahduksia vaikeuttaen ohitusyrityksiä. Ja kun viimein rohkenet rinnalle ja ohitukseen, sinut kiilataan joko tielle tai seinään. Kaksi turpeaa stockan muovikassia kummassakin kädessä tuo mukavan lisäefektin. Kovin harvinaista ei ole sekään, että edellä heiluva vetää täysin yllättäen liinat kiinni ja tarjoilee perässähiihtäjälle lihaseinää.

Miksi niin monelle naisihmiselle spontaani aktiviteetti on helvetin vaikeaa? (Poislukien ns. "hyvä jätkä" -tyyppiset naaraat.) Siinä missä miesten bissellä käyntiin tarvitaan vain toimivat jalat, pari lanttia ja jonkun ääneen lausuma ehdotus bisselle lähdöstä, naisille se tuntuu vaativan etukäteen kalenteriin merkityn "siideri-illan" ja yletöntä pähkäilyä baarin tunnelmaan sopivasta vaatetuksesta. Yleensäkin on pakko olla jonkinnäköinen visio tulevista tapahtumista, kun miehille riittää pelkkä tekemiseen ja tapahtumiin heittäytyminen sillä mentaliteetilla, että "katsotaan miten ilta etenee". Ehkä tämä liittyy siihen yleisempään ilmiöön, että naisille asiat eivät vaan käy joskus, vailla järjellisiä perusteluita. Sunnittelematon, yllättävä tai uusi asia on särö harmoniassa, uhka, ei mahdollisuus.

Miksi kakka on joillekin ihmisille tabu? Keskustelua voidaan virittää säästä, joka on kaikille ainakin lähes jokapäiväinen teema. Niinhän kakkakin on. Siihen liittyy niin paljon mielikuvia ja yhteisiä kokemuksia, että on vaikea kuvitella helpommin ihmisiä yhteen liittävää aihetta. Ulostamme elämässämme tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Millä perusteilla aihetta oikein paheksutaan? Joidenkin mielestä se on "sopimatonta". Näppärä keino "perustella" jotain, mitä ei osaa perustella. Se ei vaan käy, se ei sovi. Aijaha. Toisten mielestä se on lapsellista. Ehkä onkin, mutta pelkästään hyvällä tavalla. Lapsellisuuden huonoja ilmentymiä ovat mielestäni vastuuntunnon puuttuminen tai naiivius. Positiivista puolestaan kyseenalaistaminen ja pienistä asioista nauttiminen. Kakasta puhuminen ei mielestäni ole vastuutonta tai naiivia, vaan arkipäiväistä ja hedelmällistä. Eläköön kakka!

kielen rappio

Hyvää ensimmäistä Lucian päivän jälkeistä torstaita! Sörnäisten leirikeskuksessa vietettiin taas perinteistä lusijan päivää, kun nokkimajärjestyksessä alimman asukin pellavakuontalo sytytettiin palamaan. Se olikin ainoita piristäviä asioita tässä kaamoksen keskellä. Melkoisesti kuitenkin vituttaa tuo valon puute, ja moni muukin asia. Entistä enemmän kismittää se, että verraton kulttuurimme tukipilari, suomen kieli, tuntuu kohisevan vääjäämättömästi vessanpöntön nielusta alas pimeyteen. Pitkään on jo pohdittu tekstiviesti- ja chat-kulttuurin karmeutta, ennen kaikkea sitä, onko tekstin tuottamisen taso aivan perseestä nykyään, vai onko kyse vain siitä, että nykytekniikalla esiin pulppuaa "sanataidetta" myös sellaisilta ihmisiltä, joiden lyriikka ei olisi ikinä saavuttanut saatika kestänyt päivänvaloa perinteisempiä kanavia käyttäen. Tiedä häntä, know your tail. Uskon, että kyse on sekä kielen rappiosta että filtterien puuttesta.

Onko kaiken maailman Paavojen elämästä todella tullut niin helvetin hektistä, että pitää käyttää pelkkiä lyhenteitä, hymiöitä ja muita valmiita tokaisupaketteja sen sijaan, että annettaisiin viestin sisällölle edes rahtunen persoonallista otetta. Tänään aamusella surffatessani törmäsin eräässä viestissä jälleen kerran kirjaimiin lol. Voi vittu sentään, että närästää tuokin ilmaus. Voisiko sen sijaan kirjoittaa vaikka edes "heh heh". En tiedä, taistelenko tässä tuulimyllyjä vastaan, mutta aion taistella raivolla. Muuten elämme kohta maailmassa, jossa lauseita korvaavat muutama sata lyhennelmää, joista voidaan aina valita näppärin kuhunkin tilanteeseen. Hjjouv! Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Hvktsk. Haistakaa vittu koko torvi soitto kunta. (Huomatkaa "oikeaoppinen" yhdyssanojen pilkkominen, ns. raketti spaketti tekniikka). Livetilanteissa voisi puheen sijasta kommunikoida pelkillä standardi-ilmeillä, reality-hymiöillä. Ehkä universaalin pärstä-esperanton myötä päästäisiin eroon kielimuureista, kulttuurishokeista ja uskonsodista.

Irvistelemisiin,

T