Uusavuttoman avautuminen

Miksi en käyttänyt kaikkea sitä aikaa, mikä vierähti pianotunneilla, partiossa ja pyörällä sutiessa ennemmin Commodore-64:lla nysväämiseen? Miksi en myöhemmin häpykarvojen orastaessa tarttunut Marlboron ja Koffin sijasta Amigaan? Olen nyt varttuneemmalla iällä tajunnut, että väärien valintojen takia olen auttamatta pudonnut tietotekniikan kimmeltävään horisonttiin vieviltä raiteilta. Viimeksi tajusin maailman julmuuden yrittäessäni linkittää virtuaaliystävieni blogeja tähän omaani. Ohjeita tavatessani alkoi heti ohimoita kiristämään ja vatsaa vääntämään. Eikö tätä voi tehdä todella helpoksi ja yksinkertaiseksi? Vai onko se oikeasti helppoa ja minä vaan olen yksinkertainen?

Moni muukin asia on jäänyt matkan varrella vaivaamaan tietokoneiden ihmeellisessä maailmassa kahlatessani. Erilaisten asennusten ja asetusten kanssa rupeaa tukka harmaantumaan hyvinkin äkkiä. Selkeästi pitäisi tajuta aina kaikesta jo valmiiksi NIIN paljon enemmän, että osaisin edes seurata ohjeita, tai kiinnostua kapulakielestä. Eihän hampurilaisravintolassakaan tarjota levällään olevia ruoka-aineläjiä, joiden mukana tulevissa ohjeissa on rivitolkulla keittiöslangia ja ravintotieteilijöiden jorinaa. Ei, riittää kun osaa penkoa sen pullan käärestään, viedä kädellä se suuhun, purra ja nielaista. Klik, klik.

Apua