Pohdiskelua

Maailma on arvoituksia täynnä.

Miksi "mature"-iän ohittaneet ihmiset kehittävät sellaisen tavan kävellä, joka estää kaikkien vetreämpien kanssaihmisten vapaan liikkumisen kaupungilla? Sipsutetaan turvakengillä ruho holtittomasti vaappuen, mielellään rinnakkain yhden tai useamman lajitoverin kanssa, niin että ohi päästäkseen pitää uhmata hulluja taksikuskeja ja puikkelehtia ajoradoilla. Tai jos ko. tapaus on liikkeellä yksin, tekee hän yllättäviä käännöksiä ja notkahduksia vaikeuttaen ohitusyrityksiä. Ja kun viimein rohkenet rinnalle ja ohitukseen, sinut kiilataan joko tielle tai seinään. Kaksi turpeaa stockan muovikassia kummassakin kädessä tuo mukavan lisäefektin. Kovin harvinaista ei ole sekään, että edellä heiluva vetää täysin yllättäen liinat kiinni ja tarjoilee perässähiihtäjälle lihaseinää.

Miksi niin monelle naisihmiselle spontaani aktiviteetti on helvetin vaikeaa? (Poislukien ns. "hyvä jätkä" -tyyppiset naaraat.) Siinä missä miesten bissellä käyntiin tarvitaan vain toimivat jalat, pari lanttia ja jonkun ääneen lausuma ehdotus bisselle lähdöstä, naisille se tuntuu vaativan etukäteen kalenteriin merkityn "siideri-illan" ja yletöntä pähkäilyä baarin tunnelmaan sopivasta vaatetuksesta. Yleensäkin on pakko olla jonkinnäköinen visio tulevista tapahtumista, kun miehille riittää pelkkä tekemiseen ja tapahtumiin heittäytyminen sillä mentaliteetilla, että "katsotaan miten ilta etenee". Ehkä tämä liittyy siihen yleisempään ilmiöön, että naisille asiat eivät vaan käy joskus, vailla järjellisiä perusteluita. Sunnittelematon, yllättävä tai uusi asia on särö harmoniassa, uhka, ei mahdollisuus.

Miksi kakka on joillekin ihmisille tabu? Keskustelua voidaan virittää säästä, joka on kaikille ainakin lähes jokapäiväinen teema. Niinhän kakkakin on. Siihen liittyy niin paljon mielikuvia ja yhteisiä kokemuksia, että on vaikea kuvitella helpommin ihmisiä yhteen liittävää aihetta. Ulostamme elämässämme tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Millä perusteilla aihetta oikein paheksutaan? Joidenkin mielestä se on "sopimatonta". Näppärä keino "perustella" jotain, mitä ei osaa perustella. Se ei vaan käy, se ei sovi. Aijaha. Toisten mielestä se on lapsellista. Ehkä onkin, mutta pelkästään hyvällä tavalla. Lapsellisuuden huonoja ilmentymiä ovat mielestäni vastuuntunnon puuttuminen tai naiivius. Positiivista puolestaan kyseenalaistaminen ja pienistä asioista nauttiminen. Kakasta puhuminen ei mielestäni ole vastuutonta tai naiivia, vaan arkipäiväistä ja hedelmällistä. Eläköön kakka!